Nykyisin seurakunnan katsotaan muodostuvan kirkkokolminaisuudesta: pappi, kirkkorakennus ja Jumalanpalvelus. Koko maailma epäilisi seurakunnan olemassaoloa, ellei noita kolmea asiaa olisi olemassa.
Mitä sitten tapahtuisi, jos joku ajattelisi seurakuntaa ilman pappia? Kutsutaanpa häntä työtekijäksi, pastoriksi tai papiksi sillä ei ole merkitystä. Oli nimitys mikä tahansa, sellainen seurakunnassa pitää olla. Hän on käynyt koulua tuota varten ja joissain seurakunnassa vain koulutuksen saanut voi kastaa ihmisiä tai jakaa ehtoollista. Hänet palkataan hoitamaan seurakunnan asioita. Näin olemme saaneet jaettua ihmiset kahteen eri luokkaan: papistoon ja maallikoihin. Papiston tehtävänä on hengellisten asioiden hoito ja maallikoiden tehtävänä on maksaa viulut.
Toinen on tämä rakennus. Rakennusta voidaan kutsua saliksi, kirkoksi, temppeliksi, kokoustilaksi tai vaikkapa kappeliksi. Pitäähän sitä joku paikka olla, mihin sunnuntaisin mennään.
Kolmas asia on Jumalanpalvelus. Ihmiset pitää saada tietyyn paikkaan, tiettynä kellonaikana, jossa pyhä mies, pyhässä puvussa, pyhää palkkiota vastaa julistaa pyhää sanomaa, saarnaa. Seurakunnan jäsenten edellytetään istuvan kokouspaikassa ja kuuntelevan saarnaa. Jos vain yksi tekee työt, muut passivoituvat. Tuolla menetelmällä alkuseurakunta olisi muuttunut lähettäjiksi, ei tekijöiksi.
Alkuseurakunnalla oli Raamatun mukaan vain kahdenlaisia kokouksia: seurakunnankokoukset sekä apostoliset kokoukset. Seurakunnan kokouksessa jokaisella oli jotain annettavaa ja kokouksia pidettiin joka ikinen päivä. Apostolisissa kokouksissa oli paikalla monia seurakuntia ja noissa vain yksi tai harvat puhuivat ohjatakseen seurakuntien työtä ja ajatuksia.
Haluamme palauttaa seurakunnan alkuperäiseen muotoon. Tervetuloa mukaan.