Tähänkin kysymykseen on olemassa helppoa helpompi vastaus. Seurakunta on Raamatun mukaan ruumis. Paavali opettaa, että ruumissa on monta jäsentä ja ne kuuluvat oleellisesti yhteen. Seurakunta on yksi ruumis, orgaaninen, elävä.
Alkuseurakunnalla ei ollut oppirakennelmaa, he eivät muodostaneet tunnustuskuntaa. Heidän suurin aarre oli yhteys toinen toisiinsa. Raamatussa kerrotaan, että heidän joukossaan ei ollut yhtään puutteenalaista. He pitivät huolta toinen toisistaan. Alkuseurakunnalla oli oma, ainutlaatuinen DNA.
Kun ajatellaan seurakunnan dna:ta voidaan ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä. (Ks. Mark. 4:30-32.) Jumalan valtakunnan kasvun on alettava kaikkein pienimmästä yksiköstä ja kasvettava moninkertaistumalla, jotta sillä olisi suuri ja laajeneva vaikutus. Ihmisen dna:ssa on sisällytettynä kaikki se informaatio, mitä tarvitaan aikuiseksi kasvamiseen. Seurakunnan perusyksikkö on kristitty, joka on yhteydessä toiseen. Seurakuntaelämän perusmuoto on kahden tai kolmen toisiinsa yhteydessä olevan kristityn yksikkö. Meidän on aloitettava tästä, jos haluamme nähdä moninkertaistumista. Uusi testamentti sisältää lukuisia esimerkkejä siitä, miten Raamattu korostaa kahden tai kolmen hengen ryhmän merkitystä. Jos tällä perusyksiköllä on terveen seurakuntaelämän dna, sen vaikutus leviää ympäristöönsä epidemian tavoin.
Terveen seurakunnan dna voidaan kiteyttää kolmeen pääkohtaan:
D = ”Divine Truth”, joka viittaa Raamatun lukemisen ja opettamisen tärkeyttä.
N = ”Nurturing relationships”, rakentavat ihmissuhteet, koska ihminen on sosiaalinen olento, jolla on luontainen ihmissuhteiden tarve.
A = ”Apostolic mission”, apostolinen tehtävä, esirukous, koska kristityille on uskottu tehtävä maailmassa tehdä kaikista kansoista opetuslapsia.
Tämä seurakunnan dna ei kuitenkaan toimi täysin suoraviivaisesti, vaan jokaisen osan liittyessä toisiinsa niistä muodostuu yhdessä voimallinen yhdistelmä.
Jumalallinen totuus antaa sysäyksen apostoliseen tehtävään. Apostolisen tehtävän polttoaineena ovat rakentavat ihmissuhteet. Yhteisen tehtävän suorittaminen synnyttää yksimielisiä ja rakastavia ihmissuhteita.
Yksi asia on kuitenkin aina vakio: jumalallinen totuus sydämessä on kaiken alku. Seurakunnan aito dna ruumiillistuu Jeesuksessa. (Ks. Apt. 1:8, Joh. 13:35 ja Fil. 1:27.) Seurakunnan alku liittyy aina ensimmäiseen peruskysymykseen: ”kuka Jeesus on sinulle?” Seurakuntaa voidaankin pitää Kristuskeskeisenä: ”kuka Jeesus on sinulle?”-kysymys esitetään seurakunnan istuttamisen alussa ja siihen palataan myöhemmin uudelleen seurakunnan dna:n rakentuessa.
Orgaanisten seurakuntien liikkeessä johtajuus ei koskaan sanele työtä, vaan kuvailee sitä, mikä antaa tilaa moninaisuudelle ja erilaisille ilmenemismuodoille, jotka kaikki sisältävät alkuperäisen dna:n. Vallitsee siis järjestys, mutta ei kontrollia. On johtajuutta, mutta ei pikkumaista työskentelytapojen seurantaa. Valtaa ei siirretä, vaan jaetaan. Litteässä eli ei-hierarkkista johtajuusmallia soveltavassa rakenteessa valtaa edelleen siirretään, mutta ei ylemmiltä tasoilta, vaan ainoastaan seurakunnan päältä, joka on Kristus. On siis selvästi tehtävä ero aidon johtajuuden ja väärän vallankäytön välillä.