Uncategorized

Koko UT on kirjoitettu kodeissa kokoontuvalle seurakunnalle. UT käsittelee haasteita kodeissa, ihmissuhteissa, yrittämisessä sekä yhteiskuntakysymyksissä. Siis koko Uusi Testamentti kirjoitettiin kodeissa kokoontuvalle seurakunnalle.  Jeesuksen opetus oli harvinaisen selvä: seurakunnan johtajat ovat pahnan pohjimmaisia. Samalla koko rakenne oli hyvin hyvin matala. Johtajat ovat pohjalla palvelemassa toisia. Näin Jeesus sen sanoo Mark 10:42-44

”42 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;  ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.”

Jos nyt luet tämän kohdan tarkasti, huomaat että kaikki siinä on vastoin, mitä nykyisin opetetaan. Miksi näin? Siksi, että suurin osa opettajista ei ole koskaan valunut uuteen liittoon, vaan pysyy vanhan liitossa ja sen seurakuntamallissa. Tuo vanhan liiton malli on meille tuttu pyramidimalli, jossa pomot ovat huipuilla ja maallikot, rahvas pohjasakkaa. Meille jauhetaan, että tämä on se Mooseksen malli, jossa asetetaan tuhannen, sadan, viidenkymmen ja kymmenen päälliköt, jotka pyytävät neuvoa ylimmiltä tasoilta. Mutta kukaan ei koskaan ole kertonut, että Mooseksen mallia ei rakennettu seurakuntaa vaan kansakuntaa varten. Tämä ns. Jetron, Mooseksen appikukon malli, oli poliittinen johtamismalli.

2 Moos 18: 14-20, 22

”Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: ”Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?” Mooses vastasi apellensa: ”Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa. Kun heillä on jokin riita-asia, tulevat he minun luokseni, ja minä ratkaisen heidän riitansa ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait.” Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: ”Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi.”

Jeesus ei koskaan tarkoittanut, vai sanoiko Hän jossain niin, että seurakunnan on otettava mallia Jetron mallista. Päinvastoin. Hän totesi, että korkeimmat johtajat ottavat valtaa ja käyttävät sitä alempiin, mutta näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Johtajat ovat pohjalla kannattelemassa koko rakennetta, ei huipulla.

No kuinkas tämä on tulkittava: Hebr 13:17

”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.”

Sana kuuliaisuus, ei tarkoita tottelemista lainkaan. Sana on kreikaksi peitho (πειθω

 ja se tarkoittaa taivuttaa, voittaa puolelleen, luottamusta. Toisin sanoen tuon kohdan oikeampi käännös on: tulkaa lämpimästi taivutetuksi, voitetuksi luottamuksessa, niin että johtajat voivat palvelle teitä ilolla. On muistettava, mitä aikaisemmin totesin: Uusi testamentti kirjoitettiin kotiseurakunnille, joissa vastuun kantoivat palvelijat eivät herrat ja hidalkot. Sellainen henkilö, joka istuu pyramidin huipuilla ei voi käyttää tai vaatia ihmisiä olemaan heille tottelevaisia, koska hän tulkitsee sanaa oman asemansa pönkittämiseksi, vahvistaakseen valtaansa. Onhan meillä esimerkkikin asiasta Uudessa testamentissa. Mark 10:35-45 pari opetuslasta pyytää päästä istumaan Jeesuksen viereisille penkeille. Mistä ihmeestä heille syntyi tämä ajatus? He tunsivat vaan synagooga-laitoksen ja temppelihierarkian, joka oli mallinnettu Mooseksen apen systeemistä. Näillä kahdella oli ainakin runsaasti itseluottamusta ja kunnianhimoa. Me nähdään ihan samaa liikehdintää kaikissa tunnustuskunnissamme. Aina joku haluaa käyttää kyynärpäätaktiikka tai luontaisia avuja, päästäkseen asemaan. Aivan kun suomettumisen aikana oli tapana suomalaisessa poliittisessa elämässä. Mitä Jeesus heille vastasi? Hän vastasi, että näiden pyrkyreiden sydämen asenne oli väärä. Todellinen johtajuus on toisten palvelemista ja sen jälkeen Jeesus asettuu kaikkein halvimpaan, halveksituimpaan tehtävään, eli opetuslasten jalkojen pesuun. Se että tämä oli Jeesuksen viimeinen opetus johtajuudesta, sen tulee merkitä paljon.

Vastakohdat virkistävät

Jetron malli ja Jeesuksen malli ovat toistensa vastakohtia. Ihmisen tekemällä mallilla seurakuntien johtamisessa on nyt eletty reilut 1700 vuotta. (300 eka vuotta mentiin Jeesuksen mallilla) Uuden testamentin malli loi puitteet, jolta pohjalta nykyinen malli syntyi Rooman keisari Konstantiniuksen määräyksestä: seurakunnat pois kodeista, entisiin epäjumalantemppeleihin. Itse asiassa Suomessakin oli käytössä uskonnonvapaus lakiimme saakka (1923) kielto kokoontua muualla kuin kirkoissa ja kukaan toinen kuin pappi ei saanut tulkita sanaa. Kotikokouksia kiellettiin ja niiden pitäjiä pantiin vankiloihin. Sama tapa ja kehityskulku oli kaikkialla Pohjoismaissa. Mitä me tästä opimme? Sen opimme, että kotiseurakuntamalli oli alkuperäinen, aito malli ja nykyisin vallassa oleva Jetron malli on se poikkeava. No tähänhän tietysti on keksitty välimuoto; seurakuntaa ei johdakaan yksi ihminen vaan kollegio, vanhemmisto, johtoryhmä, hallitus tai muu valittu joukko ihmisiä. Yhden tilalle on siis laitettu joukko ihmisiä. Onko se yhtään parempi? Ei. Seurakunta tulee antaa takaisin sen ainoalle todelliselle johtohahmolle, Jeesukselle, ja Hänen johdollaan ihmiset oppivat tuottamaan opetuslapsia.

Kotiseurakuntamalli alkoi jo Eedenin paratiisissa ja sieltä saakka sen tuottanut perheyhteisöjä, joilla on yhteinen perustus: Jeesus. Eikö olekin ihmeellistä olla täysin harmoniassa Jeesuksen kanssa ja sen kuinka Hän kuvaa seurakuntaansa.

Sovitus 
Sana ’sovitus’ tarkoittaa hepreassa jonkin peittämistä, vanha käyttötarkoitus merkitsi puun peittämistä piellä – maalikerroksen tapaan, kuten vedenpitävällä tervakerroksella puun päällä. Mutta kyse on suuremmasta asiasta, sillä sana sisältää merkityksen, jonka mukaan kahdesta osasta tulee yksi pikikatteella; ensimmäisen peittää toisen tehden ne yhdeksi.
 
Peittäminen saa aikaan sen, että kaikki pysähtyy, lepää, on rauhassa, sillä se on viimeinen näytös tuossa puuntyöstämisen projektissa. Kun peittäminen oli tapahtunut, käsityöläinen oli valmis. Puuta ei voi enää työstää lisää sen jälkeen, kun se on peitetty. Ei ole yhtään mitään lisää tehtävää, niistä kahdesta on tullut yksi. 
 
Kyseessä on teko, jossa ollaan ’yhtä’ Kristuksen kanssa. Kyse on hetkestä, jossa tullaan yhdeksi. Hänen peittämisen tekonsa on tehnyt meidät yhdeksi Hänen kanssaan ja Hänet meidän kanssamme. Hän on kiinni meissä ja me Hänessä niin kuin piki pysyy kiinni puussa ja puu piessä tullen yhdeksi elementiksi.
 
Tuossa yhdessä hetkessä tarkoittaa, että kaikki kysymykset, jotka alkavat: ”Luuletko että____ on katettu sovituksessa”, ovat vanhentuneita. Tuliuhrit ja muut 3. Mooseksen kirjan uhrit liittyvät ja ne koskevat sovituksen tekemistä Israelille. KAIKKI on katettu. Kun joku antoi tuliuhrin sovituksekseen, hän tuli tuossa hetkessä yhdeksi Jumalan kanssa.
 
Jumalan peittämänä oleminen tarkoittaa, että Hänen läsnäolossaan on eheys. Ei vain parantuminen, vaan eheys. Ei vain fyysinen ja tunne-elämän ja mielen parantuminen, vaan eheys. Yhtä oleminen. Eheys. Lepo. Ei ole enempää tehtävänä, sillä mitään ei voi tehdä. Ei vain hyvinvointia. Ei vain rauhaa. Olemme kokeneet tuon ’yhdessä hetkessä tapahtuvan sovituksen’ Jumalan kanssa.
 
Kristuksessa
 
Olen maininnut aikaisemmin, että Uudessa testamentissa on yli 120 sellaista ilmausta kuten ’Hänessä’ ja ’Hän (Kristus) meissä’ kuvaamassa sitä, että olemme yhtä Herran kanssa ristinveren kautta. 3. Mooseksen kirjan uhrit, jotka sovittivat Israelin synnit, olivat kuvia tulevasta Jeesuksen rististä. Tuliuhrit poltettiin täysin, joten mitään synnistä ei jäänyt jäljelle. Se sai palvojan kokemaan ’yhdessä hetkessä tapahtuvan sovituksen’ Jumalan kanssa. He tulivat yhdeksi, koska mikään synti ei ollut enää heidän ja Jumalan välissä. Ja se kaikki oli Jumalan tekoa.
 
Tuo on Herran työn perusteellisuutta. Veljien syyttäjä haluaisi meidän unohtavan tuon tosiasian ja tuo mieleemme muistoja – mutta noiden tekojen synti on kauan aikaa sitten katettu, sinetöity, poltettu täydellisesti niin, ettei mitään ole jäljellä! Olemme aidosti ”yhtä” ajan hetkessä Herran kanssa. Sovitus.
 
 
Muistot ovat jäljellä, jotta voimme oppia niistä ja tietää, mistä meidät on pelastettu, tai jos ne teot on tehty ollessamme Kristuksessa, että voimme tuntea Hänen jatkuvan armonsa ja anteeksiantamuksensa ja oppia läksymme. Mutta hengellisesti noita syntejä ei enää ole olemassa, joten paholainen aloittaa kanssamme mielen pelin. Meidän täytyy panna pois nuo syyttävät ja tuomitsevat ajatukset ja vangita ajatukset ja tunteet kuuliaisiksi Kristukselle, sillä olemme kokeneet yhdessä hetkessä tapahtuneen sovituksen Jumalan kanssa. Tuliuhrit ovat Jeesuksen ristillä saavuttaman eheyden esikuva ja yhdessä hetkessä tapahtunut sovitus on sen tulos. Yhdessä hetkessä.
 
Jumalan luota pois juokseminen 
 
Syntiluonto saa ihmisen liikkumaan pois Jumalan luota; tekemään voitavansa vältelläkseen Jumalaa. Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, he piiloutuivat Herralta. Kun Jumala puhui vuorelta, Israel peräytyi sen luota, mikä johti siihen, että he torjuivat koko kansakunnan pappeuden. Ilm. 6:15-16:ssa pelastuksesta osattomat yrittävät kätkeytyä Herralta luoliin ja kallionkoloihin.
 
Syntiset juoksevat Jumalan luota joskus siksi, että tietävät olevansa syntisiä, joskus vaistomaisesti välttelevät Häntä tietämättä miksi. Joh. 3: 19-21 kertoo meille, että valo tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastavat pimeyttä, jottei heidän elämänsä tulisi paljastetuksi. Mutta ne, jotka rakastavat vanhurskautta, haluavat tuon valon.
 
Kun Herra teki ilmestysmajan, Hän lakkasi puhumasta Israelille vuorelta siirtyen ilmestysmajaan valiten puhua armoistuimelta ilmestysmajan syvyyksissä. Siirtyminen vuoren huipulta ilmestysmajaan löytyy 2. Moos. 33: 7-11:sta, jossa osittain sanotaan: 
 
”…Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas (vuorelta) ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta… kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuttelee toista…”  
 
Jumala loi järjestelmän käyttäen pappeutta ja uhrijärjestelmän, jonka kautta ihminen, joka niin pelkäsi puhdasta ja kaikkivaltiasta Jumalaa, voisi tulla sovitetuksi ja jopa lähestyä Jumalaa ja tuntea Hänet. Hän teki tien, että ihminen ja Jumala voisivat kokea sovituksen yhdessä hetkessä. Jumala siirtyi pois vuorelta ilmestysmajaan/temppeliin ja sitten lopulta rakennuksesta ihmisolentoihin, jotka Hänet halusivat. ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on…?” (1. Kor. 6:19)
 
Lepo
 
Jeesus on meidän lepomme. Se, että Hän on elämässämme, saa meidät kokemaan Pyhän Hengen kautta yhdessä hetkessä tapahtuneen sovituksen Jumalan kanssa. Toisin kuin Vanhan testamentin ihmiset, jotka kokivat sovituksen tavalla, joka täytyi jatkuvasti uudistaa jokaisen synnin ja uhrin suhteen, Kristus elää nyt uudesti luodussa hengessämme 24/7 poistettuaan synnin esteen tuliuhrissaan antaen meille aidon sovituksen ikuisuutta varten Itsensä ja Taivaallisen Isämme kanssa Hänen Henkensä kautta. Ihmeellistä armoa!

John Fenn